I got troubled thoughts and the self-esteem to match

Music. Feelings. Music. Friends.

Music.

Joka aamu kun istun linja-autossa matkalla kouluun, tarvitsen sulosointuja korvissani. Jos olen unohtanut nappikuulokkeeni kotia, päiväni on pilalla. Rakastan rakastua musiikkiin aamu aamulta, päivä päivältä yhä enemmän. Istua synkkänä aamuna pehmeällä linjurin penkillä, katsella ohitse kiitäviä maisemia. Rumia, ränsistyneitä taloja, kauniita lumen peittämiä pihoja, isoja mäntyjä, poliisiaseman pihalla seisovia spurguja, jotka viranomaiset ovat päästäneet putkista ulos huono-onnisen illan ja yön jälkeen, idyllisiä rivitaloja, vanha kioski, alhaalla kaartava kulunut rautatie, kolmannet liikennevalot... Musiikki on osa minun aamurutiiniani, en kirjaimellisesti käynnisty ilman, että Rachael Yamagata hönkäilee ihania sanoja korviini, Melissa Etheridge potkii motivaatiotani kattoon, Brandi Carlile rentouttaa sanoillaan.

Oh, the long nights in the small room
With the big dreams, oh Indiana
You're only dying here
And they don't understand


Yeah, it's a tough road but you start slow
And before you know it you're not alone
Looking for a place called home anywhere
Oh Indiana

Time of day I can't recall

The kind of thing that takes it's toll

Over years and over time

Over smiles and over wine

All in all it wasn't bad

All in all it wasn't good

But I still care

That's the problem with the days

They're never long enough to say

What it is you never said

All the books you never read

I throw myself into the wind

Hoping somebody will pick me up

And carry me again

There is a house built out of stone

Wooden floors, walls and window sills...

Tables and chairs worn by all of the dust...

This is a place where I don't feel alone

This is a place where I feel at home...

And I built a home

For you

For me

Until you disappeared

From me

From you

And now, it's time to leave and turn to dust...

When I woke up I was 17

Huhhuh. When life throws you stuff you just have to embrace the stuff and hope for the best. Minulla on syitä, oikeasti, miksen ikinä kerkeä kirjoittamaan postauksia. 1. Olen laiska. 2. Kaikilla on vain yksi elämä josta nauttia. 3. Kaverit vaativat liikaa aikaa. 4. Tietokoneeni on täysi paskiainen.

Paljon kaikkea mukavaa, jännittävää, pelottavaa, mahtavaa ja ihanaa on tapahtunut näiden kolmen viikon aikana!  Okei, ensiksi. Wanhojen tanssit meni loppujen lopuksi ihan kivasti. Jouduin tosin skippaamaan parit tanssit, koska päätin aamupäivästä mm. taittaa nilkkani. Kiitoksia koulumme vetiset lattiat! ♥ Sillä jalalla ei enää paljoa huvittanut tanssia, koska kipu oli miltei sietämätön ja jalka meinasi koko ajan vain lähteä alta. Hieno oli tunne se! Muutama Burana 600 mg naamaan ja illalla eikun hammasta purren tanssimaan. All in all, it was a wonderful day. Illan tanssit onnistuivat jalasta huolimatta hienosti ja tunne oli ihana! Ikimuistoinen päivä, ihanat muistot.

Kuvat: Noora-Maria Turunen, kiitos!

Seuraava mainitsemisen arvoinen asia oli reissu Ouluun! Näin parasta ystävääni, ihanaa Roosaa. Oli aivan mahtavaa nähdä jälleen ihmistä, jonka kanssa voi jakaa kaiken, jutella kaikesta, ja jota ei ollut nähnyt yli vuoteen. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Perjantai-iltana saavuin pitkän (ainakin takapuoleni mielestä) bussimatkan jälkeen Oulun linja-autoasemalle, jossa Roosa oli melkein minua vastassa.. Ilmeisesti oli tärkeämpää antaa hyvän ystävän odottaa bussipysäkillä, kuin tulla ajoissa vastaan - hah! ;D Siitä suuntasimme Oulun keskustaan ruokailemaan ja tapaamaan Roosan kaveria. (joka on, näin by the way, aivan huipputyyppi!!) 

             Viikonloppu meni kuin siivillä. Aamuisin kuunneltiin hyvää musiikkia sängyssä, laittauduttiin, ajeltiin kaupunkiin, vierailtiin Roosan mummon luona, tehtiin ruokaa, juotiin hyvää kuplivaa, katsottiin The Devil Wears Prada - ja kuoltiin, käytiin katsomassa The Iron Lady - minä kolmannen, Roosa toisen kerran, käytiin syömässä, vietettiin laatuaikaa jutellen ja loppujen lopuksi vierailuni päättyi Oscar-gaalaan Danskin luona Roosan kanssa; hirmuiseen jännitykseen, väsymykseen, odotukseen ja loppujen lopuksi ilon kyyneliin. Sunnuntai-maanantaiyö meni nopeasti ja sitten jouduinkin jo lähtemään. Roosa saattoi minut linja-autoasemalle ja totta kai siinä muutama kyynel vierähti kun joutui taas rakkaan ystävän hyvästelemään, ainakin hetkeksi. Olisi niin paljon mukavampaa jos asuisimme lähekkäin!

And because I would be a really, really bad Streeper - of course I have to mention Meryl's win. Juu, siis, eihän se ole mainitsemisen arvoinen asia, jos ihminen, jota rakastaa/ihannoi/jdfnghdkjmh voittaa vihdoin, kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen alansa suurimman palkinnon, tunnustuksen ja pitää maailman täydellisimmän puheen. EI TODELLAKAAN. Koska en halua kirjottaa kilometrin pituista ylistyskirjettä Merylistä, lopetan tämän tähän. Koska, you know me. Mutta sallittakoon minun kuitenkin laittaa muutama kuva tästä jumalaisesta ilmestyksestä.

Tämän päivän olen viettänyt arkeen palaillessa, koulussa, kahvilla, kaupungilla pyörien ja Melissa Etheridgeä kuunnellen. Kumma, miten musiikki voikaan piristää muutoin niin tylsää päivää. Ei minulla muuta tällä kertaa, kuin että. Fanfiction on kiva keksintö - that's all.

But I am what I am and

I am what I am afraid of

So what am I afraid of

I need a fearless love

Don't need to fear the end

If you can't hold me now

You will never hold me again

I want to live my life 

Pursuing all my happiness

I want a fearless love

I won't settle for anything less
Melissa Etheridge - Fearless Love

Insert question mark here.

Rakas maailmankaikkeus, 

kertoisitko mitä Sinulla on tarkalleen minua vastaan? 

Haluaisin sen yhden päivän, 

jolloin tuntisin oloni kauniiksi prinsessaksi. 

Olisin tyytyväinen olemukseeni, 

asuuni, meikkiini ja hiuksiini. 

Tanssit sujuisivat kirjan mukaan. 

En kompastuisi koroillani. 

Laulaisin kauniisti ja puhtaasti illallisella. 

Yksi päivä. 

Onko se todellakin liikaa pyydetty?

You may say I'm a dreamer

Huomenna olisi Valentine's Day. Suomalaisittain Ystävänpäivä. Jännää miten kyseiset juhlat eroavat toisistaan niin paljon, koska, no oletettavasti, muualla maailmalla kyseistä 'juhlaa' juhlitaan jonkun mielitietyn kanssa ja meillä tiällä Suomessa ylistetään ystävyyttä. Miusta ois vaan parempi, jos ois erikseen Ystävänpäivä ja Valentine's Day, niin ei tartteis miettii kenen/keitten kanssa sitä viettääkään. Anyways, ois kiva jos olisi luova ihminen + paljon ylimääräistä aikaa, niin olisi voinut väkertää jonkin sortin asiat ystäville ja jaella niitä sitten huomenna. Mutta mitäpäs teet kun olet tällainen tylsimys, jolla ei oo ikinä muulle aikaa kun nukkumiselle. (+ muille jännittäville aktiviteeteille)

Olen innoissani perjantaista monenmonen syyn takia! Just to name a few: a) Wanhat (saa olla prinsessana päivän) b) huippu seura ja c) esiintyminen Diva&Tuomasjukan kanssa wanhojen illallisella! Jeeeeeeeee. Harjoteltiin tänään vähän yhden tunnin aikana, kun ei hirveesti innostanut tuo Suomen historia. Kivoja biisejä ja ihkuja sovituksia, jipiii! Ja hain tänään postista oman mikin (langattoman kaveriksi), Shuren BETA 58A.

Teeheeheee... Eilinen oli miun fanityttöhistoriassa aika helvetinmoisen tapahtumarikas päivä. Ja ottaen huomioon sen, että pääsin töistä vasta klo 21, tapahtumat tapahtuivat (ok, I'm not making any sense anymore and I don't even care, lol.) vähän liian kovalla tahdilla miun pienelle fanityttömielelle. Eli: sekosinko? - Juu, en. Mutta sanonpahan vain, että oli aika mielenkiintoinen ajomatka töistä kotiin kun selailin vähän kuvia M'stä BAFTA'n red carpetilta. Never again. Oikeasti. Tuollaiset touhut voisi kieltää laissa, koska a) ei, ja b) hell no. Am I making any sense? - Guess not, but who even cares! :-D

Imagine how the world could be, so very fine

Eikös viikonloput ole lepoa ja energian tankkaamista varten? Joillakin juu, mut minulla viikonloput täyttyvät töistä. Toisaalta ei haittaa, mutta toisaalta olisi kiva hoitaa hommat arkena, jotta viikonloput olisivat täysin pyhitettyjä rentoutumiselle. Kaikkea ei voi saada, ja tässäkin tapauksessa raha puhuu, joten en valita. Huonomminkin voisi olla!

Katsoin yksi päivä viime viikolla elokuvan nimeltä Imagine Me & You. Rakastan sitä tarinaa, sen yksinkertaisuutta ja sen romanttisuutta. (Ja sitä, että joka kerta kun kuulen/nään kyseisen elokuvan nimen jossain, päässäni rupeaa soimaan "Imagine me and you, I do, I think about you day and night, it's only right...lalalala. Ja sehän tuokin mieleen jonkin kivan leffan. ;-) ) Ei mikään maailman perinteisin romanttinen komedia, mutta toisaalta siitä löytyy kaikki "normaalin" (kuka saa määritellä normaalin, hä?) onnistuneen romanttisen komedian ainekset. Elokuva, jonka aikana saa vuodattaa kyyneleitä, huokailla urakalla ja hymyillä.

Kokeilin tänään wanhojenmekkoani korsetin, korujen, kenkien ja huivin kanssa ja oli ihana olo! Kaikki istui täydellisesti ja oon onnellinen nyt. :-) Kunhan vaan saisi vielä tanssitkin sujumaan täydellisesti, niin sitten ei ole mitään hätää! Pienen pieni ongelma tulee kuitenkin olemaan wanhojen jälkeinen lauantai-ilta. Monet lähtevät wanhojen matkalle, mutta minä, vaihtarit ja pari muuta jättäydyttiin reissusta pois (koska 90 euroa siitä, että ei tule muistamaan viikonlopusta mitään, on vähän liikaa + tietenkin virvokkeet) ja meillä ei ole mitään paikkaa minne mennä juhlistamaan vanhuutta ja viettämään aikaa yhdessä - yhyyyyyyy! Ehkäpä toivottavasti ihme tapahtuisi ja paikka tupsahtaisikin ihmeen kaupalla eteemme.. Toivoa saa.

Laitoin huulipunaa ja otin kuvan - jee. 

Powers keep on lyin'

Hahaa. Ahistaa jo valmiiks tuleva jakso. Ihan niin kuin olevinaan taas saisin kaikki kirjallisuusesseet ymsyms tehtyä ajallaan. Äikän opettaja vaan olettaa, että meillä ei ole esim. wanhojen viikonloppuna muuta tekemistä kuin kirjoittaa jotain sontaa kirjallisuudesta - JUU EI. :--) Okei, mutta voisi oikeasti ottaa tosissaan tämän koulunkäynnin, niin pääsen vielä joskus täältä (Suomesta) poiskin.

Fanityttöily on kivaa. Ja sallittua. Ja mahtavaa. Ja aikaavievää. Every night, before I fall asleep, I read fanfiction (MirAndy ♥). Ja jos joku ei tiedä mitä on fanfiction, google on kaveri. Tänään olen vienyt ajatuksiani pois (nälästä) kaikesta katselemalla uusia kuvia M'stä ja bloggaillut kaikkea randomia maan ja taivaan väliltä tumblrissa (google tässäkin tapauksessa on erittäin muksa kameli). Ollaan monesti yhden faniystävän (trololol, Roosa.) kanssa mietitty, että miten meidän elämä ois tyhjää ja outoa ilman näitä pieniä pakkomielteitä. Itse en ainakaan pystyisi ajattelemaan elämääni ilman M'ää - niin hölmöltä kuin se voi joillekin kuulostaa.

Wanhojen tanssit lähenee pelottavasti. Enää hmm... 10 päivää. Tänään käytiin viimeisiä tarpeellisia asioita ostelemassa äidin kanssa kaupungilla. Yksi tällainen asia oli korsetti. Mietittiin alustavasti, että mistä sellaista lähdetään etsimään ja mistä sellaisen saa edullisesti. Eksyin sitten Patricia -liikkeeseen, jossa myyjätäti ryhty heti etsimään erilaisia vaihtoehtoja. Meinasin pyörtyä kun katselin niiden hintoja, 100 euroa ja silleen. Noh, menin sovituskoppiin, kokeilin erilaisia vaihtoehtoja ja sitten tapahtui ihme. Myyjä toi minulle yksittäiskappaleen, joka oli alennuksessa. Laitoin sen päälleni ja se oli täydellisen kokoinen, a perfect fit. Sitten kysyin häneltä pelon tunne sisälläni: "Noh, paljonkos tää on?" Ja sitten meinasin oikeasti pyörtyä... Hintaa oli vain 10 v*tun euroa. Öö, anteeks? Normaalihinta oli 119,90 € ja sitten se olikin vain 10 €. Juu, hyvä tuuri ja silleen.

Miusta on muuten hirveen hassua, että piratebay on estetty Elisan käyttäjiltä. Not that I would use it, but still!

Ainiin, hassu päivä koulussa. Paljon naureskelua + yksi erittäin hölömö Annastiina, tui. :--D

♥

12:13

Tasan kuukausi sitten me Minkin kanssa hihkuimme riemusta, palelimme Thames-joen varrella, joimme lämmikettä take away -kupeista ja ystävystyimme yhtä-hullujen-ihmisten kanssa. Tämä "sama päivä kuukausi sitten", tuntuu niin epätodelliselta muistolta - unelta. Puolet yksityiskohdista ovat kaikonneet jo mielestäni, mutta silti yritän muistella niitä tapahtumia joka päivä. Hullua ajatella, että ihminen, joka ei edes päivää aiemmin tuntunut todelliselta ihmiselta, katsoisi sinua silmiin ja vilauttaisi sitä suloista hymyään sinulle noin viiden tunnin päästä. Niin siinä vain kävi, ja silti en pysty uskomaan sitä vieläkään. Silti, en pysty unohtamaan hetkeäkään - pienintäkään yksityiskohtaa, vaikka siltä tuntuisikin.

Seuraava päivä oli täyttä koomaa. Tiesimme Minkin kanssa, että olemme Lontoossa, for Pete's sake, mutta silti tuntui niin omituiselta ja väärältä lähteä kiertelemään sitä kaunista, kaunista kaupunkia edeltävän päivän tapahtumien jälkeen. Tiesimme kuitenkin sen, että jos emme kiertelisi nähtävyyksiä, vaan koomailisimme Starbucksissa koko päivän, katuisimme sitä myöhemmin. Joten, one-day-ticket käpälään, ja eikun kiertämään!

Vaikka ajatukset ja tunteet olivat aivan jossain muualla kun kiertelimme Lontoota, rakastuin siihen paikkaan jälleen lujempaa.